Aromaterapia: parantaminen eteerisillä öljyillä

Tuoksut vaikuttavat ihmisiin monella tavalla. Ne saavat hyvälle tuulelle, stimuloivat tai rentouttavat. Tuoksut saavat aikaan tunteita ja jopa farmakologisia reaktioita, joita voidaan tutkia tieteellisesti. Lääkärit käyttävät niitä myös potilaiden hoidossa. Mitä aromaterapian takana oikein piilee?

Historiaa

Tietämys tuoksujen vaikutuksesta on hyvin vanhaa. Jo kansat, kuten sumeerit, egyptiläiset tai entisajan kiinalaiset käyttivät tuoksuvia uutteita. Useimmiten niitä käytettiin suitsukkeiden muodossa terapeuttisiin tai rituaalisiin tarkoituksiin. 

Käsite “aromaterapia” sai vaikutteen ranskalaisesta kemististä ja parfymööristä nimeltään René-Maurice Gattefosse. Vuonna 1910 hän sai laboratorio-onnettomuudessa palovammoja käsiin ja päänahkaan. Hän hoiti haavojaan laventeliöljyllä ja totesi, että nämä parantuivat nopeasti eivätkä muodostaneet arpia. Gattefosse kiinnostui asiasta ja alkoi tehdä tarkempia tutkimuksia. Pian hän omistautui kokonaan eteeristen öljyjen lääkinnällisten ominaisuuksien tutkimiselle. Hänen kirjansa, joissa hän käyttää käsitettä "aromaterapia", vaikuttivat käytännössä kaikkiin myöhempiin käyttäjiin.

Nykyään eteeristen öljyjen terapeuttiset vaikutukset on vahvistettu tutkimuksissa. Mutta näiden määrä on vielä vähäinen. Syynä on se, että yksittäisiä öljyjä on vaikeaa verrata keskenään. Myös, jos ne ovat peräisin samalta valmistajalta, niiden kemiallinen koostumus vaihtelee jatkuvasti. 

Siitä huolimatta aromaterapiaa on käytetty jo vuosikymmeniä täydentävänä lääkintämuotona haavojen, tulehdusten jne. hoidossa. Käyttömahdollisuudet ovat erittäin monipuoliset: tuoksulampuissa, kääreisiin, inhaloitavaksi, kylpylisänä, hierontaöljynä, lääkkeenä... 

Eteeristen öljyjen vaikutus pääsee valloilleen niiden sisältämien monoterpeenien ansiosta. Nämä esiintyvät sekundäärisinä kasviaineina kasveissa ja tunkeutuvat soluseinän läpi, minkä vuoksi niitä voidaan mitata verestä jo muutaman minuutin kuluttua. 

Oikea käyttö

Eteeristen öljyjen käytössä tärkeintä on niiden sääteliäs annostelu. Niitä ei tulisi myöskään koskaan käyttää sellaisinaan. 

• Tuoksulamppuja käytetään usein väärin. Eteeriset öljyt tulisi aina laimentaa veteen, eikä tuoksulampun pitäisi palaa koko päivää. Muuten se voi johtaa pääkipuun. 

• Allergikkojen tulisi käyttää tuoksuja vain terapiana, ja vain lääkärin neuvojen mukaan. Muutoin ei-toivottujen vaikutusten riski on suuri. 

• Suun kautta nautittava käyttö saa tapahtua vain lääkärin määräyksestä. 

• Eteerisiä öljyjä ei saa levittää laimentamattomina iholle. Se voi johtaa ärsytykseen tai jopa syöpymiseen. 

Kaikki riippuu siis oikeasta annostelusta. Tässä muutamia annostelusuosituksia: 

• Tuoksulamput: n. viisi tippaa veteen, useita kertoja päivässä

• Tuoksumaljat: oman mielen mukaan yhdestä kuuteen tippaa 2-3 kertaa päivässä

• Kostea käyttö: kolmesta neljään tippaa

• Haudesidokset: yhdestä kolmeen tippaa

• Kylvyt: koko kylpyammeen täyttävään kylpyyn 5-10 tippaa, istumakylpyyn puolet määrästä